Tristar-laseretäisyysmittarin testi

TriStar-laseretäisyysmittari

Tänä päivänä etäisyyksiä ei tarvitse vain arvioida, vaan markkinoilla on tavallisen tallaajankin rahapussille sopivia etäisyysmittareita. Metsästystilanteissa voidaan mitata etäisyyttä tiettyihin pisteisiin vaikka passipaikan ympäristöstä. Tämä mahdollistaa hyvien laukausten ampumisen, mikäli luodin lentorata on tiedossa. Näistä jokamiesluokan mittareista Asesivut.net sai testattavaksi Eränetiltä (www.eranetti.fi) TriStar-merkkisen laseretäisyysmittarin.

Ominaisuudet
TriStar Camo on nimensä mukaisesti maastokuvioinen. Kuviointi on syksyisen oloinen ja hyvin ”valokuvamainen”. Kyseessä ei siis ole mikään armeijakuviointi, vaan puunrunkoja, risuja, puunlehtiä, ym. sisältävä kuvio. Laite ei ole koolla pilattu – fyysiset mitat ovat 40 mm x 99 mm x 68 mm ja massaakaan ei ole mittarille kertynyt kuin 180 g. Pieni koko on pitkälti positiivinen asia, sillä mittarin kantaminen mukana on vaivattomampaa, kuin joidenkin suurempikokoisten mittareiden. Muotoilua voisi kuvailla sanalla ” laatikko pyöreillä kulmilla”. Ergonomiaa ei kuitenkaan muovisissa kuorissa ole unohdettu, sillä sormille on muotoiltu mittarin päällä omat kohtansa ja mittarin sivussa oleva kohokuviointi auttaa pitämään mittarista paremman otteen. Mittarin mukana tuleva käsilenkki avittaa myös mittarin mukana pysymistä. Mukana tuleva kankainen suojapussi ei tee kantamisesta juurikaan vaivalloisempaa, kuin ilman pussia. Melko jämptin kokoinen pussi, kun ei ulkoisia mittoja paljon kasvata, joten mittari mahtuu taskuun pusseineen. Suojapussissa on takana myös vyölenkit, joten etäisyysmittarin kantaminen voidaan hoitaa myös vyötäröllä, tai esimerkiksi liiveihin kiinnitettynä.

Mittarin etäisyysmittaukset sijoittivat 15–600 metrin haarukkaan. Tätä lyhempiä tai pidempiä matkoja ei mittarista saa irti. Kyseinen haarukka on kuitenkin ammunta- ja metsästyskäyttöä ajatellen varsin optimaalinen – lyhyempiä matkoja ei juuri tarvitse mitata ja pidemmille matkoille mitatessa kevyellä mittarilla, voi oikean tuloksen saaminen ”vakausongelmien” vuoksi, olla vaikeaa. Mittarin toiminta hoidetaan kahdella painikkeella. Mittari näyttää tuloksensa metreinä tai jaardeina – miten vain käyttäjä haluaa ja mitä yksikkö on tottunut käyttämään. Energiaa mittari saa paristosta, joka on hieman harvinaisempaa mallia CR2.

Mittaus on helppoa ja nopeaa
Mittari on käytännössä heti käynnistyttyään valmis etäisyyden mittaukseen. Oikea mittauskohta tähdätään etäisyysmittarin läpi. Apuna kauempia kohteita silmällä pitäen on kuusikertainen suurennus. Tähtäimenä on tähtäyskuvissa pieni ”nuolen kärki”, jolla mitattava kohta osoitetaan mittarille. Itse mittaustapahtumassa tarvitaan vain yhtä painiketta – mikäli vain säädöt passaavat etäisyyden ja sääolojen puolesta. Tuloksen saaminen vie sekunnin luokkaa ja tarkkus on +/- 1 metri. Tulos on näkyvissä tähtäinkuvassa. Mikäli mittari ei anna mitään lukemia, voi syy olla siinä, etteivät säädöt ole aivan oikein. Erikoisasetuksista löytyy erilliset säädöt mm. sateelle ja yli 150 metrin matkoille.

Mittari käytössä
Mittaria ei tyydytty vain ihailemaan sisätiloissa, vaan sitä ulkoilutettiin varsin monipuolisesti. Ensimmäiset mittaukset suoritettiin pihapiirin puihin. Tämä oli hyvää harjoittelumaastoa, jossa tuntumaa mittarin toimintaan sai paremmaksi. Mittaustulosten onnistumiseen on muutamia tärkeitä seikkoja. Mikäli vain on mahdollista, niin mittaus tulisi yrittää tehdä johonkin mahdollisimman kiinteään kohteeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi kivet ja puiden rungot – samoin pelkkä maakin toimii monesti hyvänä kohtana. Puiden oksiin tähtääminen esimerkiksi on melkoista tuuripeliä, eikä kyseinen toiminta aina tuota tulosta.

Laitteen keveys muuttui joissain tilanteissa edusta haitaksi. Pidemmille matkoille mitatessa, kevyt mittari on melkoisen heilahdusaltis. Mittaus vaatii muutenkin vakaata kättä, tai erittäin hyvää tukea käsille. Asia on tuttu ammunnastakin ja samat ilmiöt toistuvat etäisyysmittarilla mitatessa. Pienikin heilahdus, voi viedä tähtäyspisteen aivan muualle kuin olisi ollut tarkoitus. Henkilökohtaisesti olisin toivonut mittarille hieman enemmän massaa, vaikka sitten kannettavuuden uhalla. Tämä taas on myös pitkälti makukysymys, eikä niistä pidä paljon kiistellä. Toisaalta valmistusmateriaalin, lähinnä kuoren materiaalin muuttaminen toiseksi voisi saada aikaan sen, että TriStarin hinta lähtisi kohoamaan kovaa kiitoa ylöspäin. Se taas veisi mittarin hankintamahdollisuudet monien kohdalta pois. Kompromissit ovat niitä, joita näissä asioissa täytyy tehdä.

Sumu on monesti myrkkyä laser-etäisyysmittareille. Sumu saattaa hajottaa säteen moneen osaan, tai suunnata sitä mihin sattuu – fysiikan lait pätevät tässäkin asiassa. Jostain syystä luontoäiti päätti olla yhteistyöhaluton koko mittarin melko pitkän testiajan aikana. Kunnon sumuja ei juuri esiintynyt, vaikka olosuhteet ja ympäristö sellaista olisivatkin suosineet. Muutama sumuinen hetki sentään onneksi mahtui mukaan. Sumu ei tosin ollut millään kerralla kovin runsasta. Mittari toimi kuitenkin kyseisissä oloissa varsin mallikkaasti. Joitakin ”harhalaukauksia” ilmeni, eli mittaustulos jäi jollakin yrityksellä saamatta, mutta yleisesti ottaen mittari kuitenkin selvisi hyvin tuostakin olosuhteesta. Kovempi sumu olisi luultavasti tehnyt tepposia. Sellainen tilanne on kuitenkin erittäin harvinainen ja etäisyyksille, joille ei ole kunnon näköyhteyttä, ei ainakaan ammunta-/metsästystilanteessa ole syytä ampua – koska taustakin on sumun peitossa.

Mittausvirheet – oliko niitä?
Mikään laite ei voi toimia äärimäisen tarkasti, vaan jokaiselle laitteelle määritellään virhemarginaali. Tristarille valmistaja on ilmoittanut mittatuloksiin +/- 1 metrin virhemarginaalin. Tämä on sopiva haarukka mittarin käytön kannalta. Harvoin tämän tarkempia mittaustuloksia tarvitaankaan. Ja mikäli tarvitsee, voi kohteeseen suorittaa monta mittausta ja laskea niiden keskiarvon, joka varmasti on lähellä oikeaa täsmällistä tulosta.

Mittausvirheen olemassaoloa testattiin useilta matkoilta. Mittaus tapahtui aina johonkin kiinteään ja esteettömään kohteeseen, jolloin muut seikat eivät vaikuta mittaustuloksiin. Ainakin testikappale Tristar omasi tuon metrin heittovirheen. Samaan kohtaan, samasta paikasta mitattuna, tulokset vaihtelivat juuri tuon metrin marginaalissa. Jos tulosten keskiarvo oli esimerkiksi 68 metriä, niin joillain mittauskerroilla tulos saattoi olla 67 tai 69 metriä. Suurempia heittoja ei saatu aikaiseksi näissä testeissä, mikä todistaa valmistajan ilmoittavat toleranssit paikkansapitäviksi!

Kun mittaustapahtumissa siirrytään maastoon, jossa ei ole esteetöntä näköalaa kohteeseen, voi mittaustuloksiin tulla heittoa enemmänkin. Näissä tapauksissa syy ei suinkaan ole mittarissa! Mittaajaan on syytä katsoa oman ja kohteen välinen maasto. Yksikin risu joka osuu mitattavan kohteen ja mittarin väliin, voi aiheuttaa tuloksiin heittoja. Tällöin osuma risusta, saakin aikaan sen, että mittaus suoritetaan siihen, eikä sinne, minne käyttäjä on mittauksen tapahtuvan. Tällaisissa maastoissa on syytä pitää maalaisjärki mukana – jos mittari antaa huomattavasti pienemmän tuloksen, kuin silmämääräisesti voisi olettaa, kannattaa siirtyä vaikka metrin verran sivummalle ja suorittaa mittaus uudelleen.

Virtaa laitteelle
Tristar saa virtansa paristosta. Patteri on malliltaan CR2, ei siis mikään normaali ”sormiparisto”, vaan CR2 kuuluu hieman harvinaisempien paristojen joukkoon. Pariston jännite on 3 V. Paristoa on myytävänä muutamasta eurosta ylöspäin. Paristo on sen verran harvinainen, että hintataso on ”normaaleja” paristoja korkeampi. Tristarin elektroniikka tarvitsee käyttöjännitteekseen paristosta päätellen noin 3 V. Jotta tämä olisi toteutettu esim. tavallisilla AAA-paristoilla, olisi kyseisiä paristoja tarvittu kaksi kappaletta. Tämä olisi varmasti tuntunut laitteen koossa ja kompaktius olisi ollut uhattuna. Jos laite toimisi tavallisilla paristoilla, olisi sen toimintavarmuus toisaalta paremmin taattua. Normaaleja AA- ja AAA-paristoja kun myydään lähes kaupassa kuin kaupassa – CR2:ta ei välttämättä jokaisesta puodista löydy. Mutta ainakin testin perusteella Tristar ei ollut mikään virtarohmu, vaan paristo kesti koko testirupeaman ajan (useamman kuukauden). Tämä onkin yleensä näiden erikoisparistojen etu – parempi kestävyys kompensoi kalliimpaa hankintahintaa.

Mihin käyttöön?
Aivan tyhjänpantiksi ei laseretäisyysmittaria kannata hankkia. Käyttötarkoituksia sille löytyy kuitenkin paljon ja hankinta tuntuu varmasti ennen pitkää kannattavalta. Metsästäjälle laseretäisyysmittari tuo varmuutta mahdollista ammuntaa varten. Kun metsämies passissa seisoessaan mittailee matkoja ympäristöönsä, ovat tiedossa tarvittavat muutokset tähtäyspisteessä, ainakin mikäli luodin lentorata on kohtalaisen hyvin selvillä jo etukäteen. Ampumaradalla voi esimerkiksi tarkistaa, että ampumamatka taululle, on juuri se, mikä pitääkin olla.

Lopuksi
Tristarista jäi testijakson jälkeen hyvä maku suuhun, jos tällaista vertausta voidaan tässä yhteydessä käyttää. Mittari tuntuu erittäin varmalta toimintansa suhteen ja osaavissa käsissä, antaa varmasti päteviä lukemia. Pienellä harjoittelulla opitaan mittarin ominaisuudet tuntemaan hyvin. Kokonaisuus on Tristarin valtteja. Niihin kuuluu myös kohtalainen hankintahinta, jonka ansiosta mittari on monen metsästäjän, ampujan tai vaikka golffarin hankittavissa. Kun ostaessa saa hyvin toimivan ja tarkkuutensa puolesta lähes jokaisen käyttöön soveltuvan mittarin, voi Tristarin suositella ainakin tämän testikappaleen perusteella!

Lopuksi vielä erityiskiitos mittarin testiin lainanneelle Eränetille (www.eranetti.fi)!

**Tekniset tiedot:**
Väritys:	Camo
Mittausetäisyys:	15-600 m
Mittaustarkkuus:	+/- 1 m
Suurennos:	6x
Paino:	180 g
Koko:	40 x 99 x 68 mm
Virtalähde:	CR2-paristo
Hinta:	n. 150 € (2009)
Maahantuoja:	Eränetti