TOZ-99 pienoiskivääri, koeammunta (Asesivut.net)

TOZ-99

Kesällä 2005 sain testattavaksi TOZ-99 -pienoiskiväärin sen maahantuojalta Asetalo Oy:ltä. Jo aiemmin Asesivut.netissä oli testattu TOZin valmistama pienoiskivääri – TOZ-78. Tuolloin mieleen jäivät kyseisen pienoiskiväärin erinomainen käynti, sekä hyvä hinta-laatu -suhde. Oli aika testata kuinka pulttilukkoisen pienoiskiväärin itselataava ”veli”, pärjäisi testissä.

Ensituntuma aseeseen
Perinteiseen Venäläiseen tapaan aseen pakkaus on hyvin yksinkertainen. Perinteistä on myös se, että ase on yltä päätä suojarasvoissa, joten hienolle matolle asetta ei pakkauksesta otettaessa kannata ainakaan ilman puhdistusta laskea. Tämä vain esimerkkinä, ei sentään kokeiltuna. Aikaa kannattaa varata pinnan puhdistukseen, sillä rasvaa on runsaasti. Varustus aseen mukana oli runsas – kuten venäläisissä aseissa yleensäkin on. Eniten huomiota kiinnitti lippaiden määrä. Niitä on vakiona mukana peräti neljä kappaletta! Viiden ja kymmenen patruunan lippaita on kumpiakin kaksi kappaletta. Lippaiden ulkonäkö on hieman karun oloinen. Lippaisiin kaiverrettu aseen numeron loppuosa ei ainakaan paranna ulkonäköä. Mutta kun hintakin on alhainen, niin ei pidä valittaa kosmeettisista seikoista.

Aseen mukana vakiovarustuksena seuraavat viiden ja kymmenen patruunan lippaat (yht. 4 kpl)

Kun ase oli vihdoin saatu puhdistettua, niin oli aika tutkia sitä tarkemmin. Ase on kevyt, painoa sillä ei ole kuin 2,4 kg. Ase on toimintaperiaatteeltaan siis itselataava massasulkuinen ase. Aseen piippu on 535 mm pitkä ja se on rakenteeltaan ”hoikka”. Piippu kiinnittyy lukonkehykseen, joka on kiinni tukissa kahdella ruuvilla. Tukki on pintakäsittelyltään petsattu ja siten hieman liukkaan tuntuinen. Kädensijoilla olevat karhennukset kuitenkin pelastavat tilannetta hieman. Tukki muistuttaa melko pitkälti mallia 78. Siinä on etuosassa erillinen mustaksi maalattu osa, jonka rajaa puun väliin upotettu metallisuikale – joka luultavimmin on kuparia. Ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä. Henkilökohtaisesti suhtaudun siihen aika neutraalisti – ei herätä inhoa, eikä liiemmin ylistyslaulujakaan. Tukin perälaatta on ruskeaa muovia. Tukissa ovat vakiona myös hihnalenkit.

Lukonkehyksen päältä löytyvät kiikaritähtäimen tai muun tähtäimen kiinnittämiseen tarkoitetut urat. Ne eivät ole mallin 78 tapaan ”perinteiset” 11 mm leveydeltään, vaan 10 mm. Tästä syystä on oltava tarkkana valitessa kiikaritähtäimenjalkoja aseeseen, sillä välttämättä kaikki jalat eivät kiristy tarpeeksi tiukalle kyseisiin uriin. Urien etupuolella sijaitseva takatähtäin on toimintatavaltaan pyöritettävä, jossa on neljälle eri matkalle tarkoitetut hahlonsa. Matkat ovat 25, 50, 75 ja 100 metriä. Etutähtäin on suojattu ja avotähtäinten hienosäädöt suoritetaan vain etutähtäimestä. Tähtäintä voi säätää sekä korkeus-, että sivusuunnassa. Piippu ja muut metalliosat ovat sinistettyjä.

Takatähtäimen säätöalueet ovat 25, 50 ,75 ja 100 m

Varmistin sijaitsee liipaisimen edessä ja on pystysuunnassa oleva vipu, jota kääntämällä ase joko varmistetaan tai varmistus poistetaan. Varmistimen etupuolella sijaitsee lipasaukko. Koko liipaisinkehys on materiaaliltaan muovia.

Ennen radalle lähtöä
Koeammuntoja varten aseeseen kiinnitettiin jo muista testeistä tuttu Alvar-kiikaritähtäin, jossa ”zoom” on säädettävissä 3-9 kertaisen välillä. Tämä riittää erinomaisesti pienoiskiväärin koeammunnassa käytettävälle 50 metrin matkalle. Kiikarinjalkoina käytettiin edellisen TOZin testauksen jäljiltä jääneitä Veika Oy:n maahantuomia venäläisiä jalkoja. Kyseisissä jaloissa aseessa olevien kiinnitysurien väli voi olla huomattavastikin alle 11 mm, joten ne soveltuvat erinomaisesti alle 11 mm uriin. Kiinnityksessä ei ongelmia esiintynyt.

TOZ-99 ja Alvar-kiikaritähtäin kiinnitettynä Kronos-jaloilla

Seuraava tehtävä oli katsastaa patruunavarastot .22 LR -patruunoiden suhteen ja valita sopivat patruunat testiin. Ja ennen kaikkea sellaiset, joita oli jäljellä tarvittava määrä testauksen suorittamiseksi. Aseen maahantuoja luovutti ystävällisesti testiin myös kaksi eri patruunamerkkiä: Magtech Standard ja PMC Scoremaster. Omista varastoista mukaan otettiin lisäksi: Concorde, Eleyn Standard sekä Tenex, Lapuan Master, Scoremax sekä Super Club, SK Standard+, sekä Winchesterin Laser SP, Power Point ja Subsonic. Kaiken kaikkiaan patruunoita oli mukana 12 kpl. Ennen radalle lähtöä aseen piippu vielä putsattiin huolellisesti.

Radalle
Heinäkuinen ilma oli lämmin ja tuuliolosuhteet olivat vaisut, joten koeammunnan suhteen asiat olivat enemmän kuin hyvin. Kiikaritähtäimen kohdistus tuotti kuitenkin aluksi ongelmia. Karkeaa säätöä kun ei voinut tehdä pulttilukkoisten aseiden tapaan piipun läpi tähtäämällä, vaan säätö täytyi tehdä ampumalla. Ensimmäisellä lippaallisella kohdistustauluun ei tullut ainuttakaan osumaa. Tapanani on tällaisissa tapauksissa kiertää taulu tähtäämällä ympäri, jolloin osumat herkemmin löytyvät ja ohimenosuunta löytyy nopeammin. Nyt tästäkään ei tuntunut olevan apua. Ei vaikka tähtäyksen vei reilusti taulun ulkopuolellekin. Ei auttanut muu kuin tuoda taulu lähemmäs 25 metriin. Sama taulun kiertämällä toteutettu tähtäys toistettiin ja vihdoin osumia alkoi löytyä. Osumat löytyivät reilusti vasemmalta puolelta. Pystysäätö tuntui olevan melko hyvin kohdallaan, mutta sivusäätö oli totaalisen pielessä. Syitä voi olla monia, mutta pääasia oli se, että kiikaritähtäin saatiin säädettyä.

Jo kohdistuksen aikana oli tullut selväksi, että aseen laukaus tuntui todella jäykältä. Mikäli ase olisi ollut painavampi, ei se ehkä olisikaan ollut niin häiritsevä. Nyt ammunnasta tuli asennon suhteen hieman kireän oloinen, sillä aseesta täytyi pitää pakostakin kaksin käsin kiinni, vaikka tukea käytettiin apuna. Yleensä kasoja ampuessani en etutukista pidä kiinni, vaan annan sen olla vapaasti hiekkapussin päällä. Näin jokaisesta laukauksesta tulee paremmalla todennäköisyydellä samanlaiset. Etutukista kiinni pitäessä on vaikeampi arvioida, että ”puristus” on joka laukauksella samanlainen. Lippaidenkin toimintaan oli tullut jo jonkinlainen tuntuma. Lipastaminen oli varsinkin 5-patruunan lippailla helppoa. Kymmenen patruunan lippailla viimeiset patruunat täytyi lipastaa jo hieman suurempaa voimaa käyttäen. Täysillä 10-patruunan lippailla esiintyi myös koko testin aikana hieman syöttöhäiriöitä. Häiriön syy oli lähes aina sama – patruuna ei syöttynyt patruunapesään, vaan jäi lippaaseen. Tästä syystä kyseiset lippaat täytettiinkin koeammuntojen aikana vain viidellä patruunalla, jolloin syöttyminenkin oli varmaa.

Aseen virittäminen oli helppoa kohtuullisen kokoisen viritysvivun ansiosta. Ammunnan aikana tuli välillä sellainen tunne, kuin olisi ampunut AK-47 -sukuisella rynnäkkökiväärillä. Tunteen toivat lähinnä äänet, jotka kantautuivat korviin aseen mekaniikasta. Muutenhan aseet eivät mitenkään muistuta toisiaan. Mutta lukon liikkuessa, kuului hieman jonkinlaista rahinaa, joka toi yllättäen mieleen armeija-ajan ammunnat. Yksi tapa löytyi kyllä rynnäkkökivääreiden kanssa, nimittäin TOZ sylki öljyjä naamalle varsinkin koeammunnan alkuvaiheessa. Tässä taas selkeä muistutus suojalaseista, jotka ovat muutenkin paikallaan, ammuttiin sitten millä aseella tahansa. Hylsyt TOZ nakkasi todella voimakkaasti ulos suoraan sivulle, tai hieman etuviistoon oikealle.

Koeammunnat
Kuten aikaisemmin jo mainittiin, niin koeammunnassa käytettiin 12 eri patruunalajiketta. Jo tässä vaiheessa on syytä sanoa, että toiminta oli todella varmaa. Tässä vaiheessa 10-patruunan lippaat täytettiin siis vain viidellä patruunalla, joten aikaisemmin mainittuja ”syöttöongelmia” ei enää esiintynyt. Koeammunnan aikana sattui vain yksi lataushäiriö, jossa patruuna ei syöttynytkään patruunapesään, vaan rutistui lukon voimalla vasten metalliosia. Tavoitteeksi ammunnassa asetettiin 15 mm kasa viidellä laukauksella, 50 metristä. Kyseinen käynti on mielestäni ”ihan hyvää” käyntiä itselataavalla. Ammuntojen aikana kuitenkin selvisi, ettei tähän tulokseen ihan päästy. TOZ oli myös todella kranttu käytetyn patruunan suhteen, mikä on melko tavallista itselataavien pienoiskiväärien keskuudessa. Kaikissa kasoissa ei ollut hurraamista, mutta kohtuullisen hyviäkin kasoja saatiin sentään aikaiseksi. Yleistä oli se, kuten monissa itselataavissa, että ensimmäinen laukaus ei välttämättä ollut linjassa muiden kanssa. Käsin virittämällä kun ei milloinkaan saada samanlaista liikettä aikaiseksi kuin ammunnan aikana aseen ladatessa omatoimisesti. Tuloksiin vaikutti varmasti myös laukauksen jäykkyys suhteessa aseen keveyteen. Mutta, ase testataan sellaisena kuin se on, ja ampuja yrittää tehdä parhaansa joka laukauksella. Patruunoiden lähtönopeuksia ei valitettavasti ehditty mittaamaan, sillä leikkauspöytä kutsui ampujaa pian koeammuntojen jälkeen ja ase täytyi sitä ennen laittaa maahantuojalle takaisin.

Seuraavaksi jokainen patruuna esiteltynä kommentteineen ja tuloksineen. Jokaisella patruunalaadulla ammuttiin kolme kasaa, mutta arvostelussa otetaan huomioon vain kaksi parasta. Näin saadaan hieman kompensoitua ampujasta mahdollisesti aiheutuneita virheitä.

Concorde
Concorde oli käynniltään keskikastia. Paras kasa oli kooltaan 25 mm. Toinen kasa oli jo lähes tuplaten suurempi, ollen 48 mm. Kasoissa oli havaittavissa karkulaisia, mutta paras kasa oli muodoltaan siisti osumarypäs.

Eley Standard
Kyseinen patruuna kävi ehkä hieman yllättäen aseessa kaikkein parhaiten. Yllätys ehkä sen takia, että patruuna ei monessa aseessa käy erinomaisesti, mutta kylläkin ihan tyydyttävästi. Kaikki kasat olivat tasaiset ja tällä patruunalla voisi arvosteluun ottaa mukaan kolmannenkin kasan. Paras kasa oli kooltaan 16 mm, joka jäi harmittavan 1 mm päähän tavoitteesta. Toisen kasan ei paljoa tarvinnut ensimmäiselle häpeillä, sillä kokoon ei tullut kuin millimetri lisää, joten kokoa sillä oli siis 17 mm. Kolmaskaan kasa ei ollut kuin 20 mm, joka oli hyvä tulos monen patruunan parhaaseenkin kasaan nähden! TOZ-99:n omistajien kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla Eleyn Standardia, sillä ainakin testissä ollut yksilö piti siitä.

Eley Tenex
Edellistä huomattavasti kalliimpi, mutta saman valmistajan valmistama panos, ei käynyt yhtä hyvin. Ei käynti huonoakaan ollut. Paras kasa oli kooltaan 21 mm ja toinen 30 mm. Näillä tuloksilla ei oltu huonoimpien joukossa, muttei ihan kärkikastissakaan. Paras kasa oli muodoltaan hieman erikoinen. Siinä oli erillään kaksi todella tiukkaa kahden laukauksen nippua ja niiden välissä oli viiden laukaus. Muissa kasoissa oli havaittavissa ”perinteiset” neljän laukauksen niput, jotka viides oli kasvattanut suuremmaksi.

Lapua Master
Testien vakiopatruunoihin kuuluva Master kävi koeaseessa kolmanneksi parhaiten. Paras kasa oli ihan hyvän kokoinen, ollen 17 mm, mutta toinen kasa oli jo 30 mm. Masterilla sattui myös testin ainoa lataushäiriö, jonka seurauksena patruunasta tuli käyttökelvoton. Muuten toiminnassa ei ongelmia ollut. Ehkä tämä oli se poikkeus joka vahvisti säännön – niin kuin sanonta kuuluu. Tätä patruunaa kannattaa kuitenkin kokeilla TOZ-99:ssä, sillä ainakin kyseinen aseyksilö siitä piti.

Lapua Scoremax
Kyseinen patruuna sai epämieluisan kunnian olla koeammunnassa huonointen käynyt patruuna. Kasoista ei voinut liiemmin puhua, sillä taulu muistutti enemmän haulikolla ammuttua, kuin pienoiskiväärillä. ”Paras” kasa oli kooltaan peräti 50 mm! Toinen kasa oli kooltaan 79 mm. Käynti oli näillä todella surkeaa. Kasoista ei ollut ns. ”kärpäsiä”, vaan osumat olivat täysin hajallaan toisistaan. Ne täytyi jopa käydä jokaisen kasan ampumisen jälkeen ympyröimässä, jotta tiesi mitkä osumat kuuluivat mihinkin, mikäli osumia tuli toisen kasan ”alueelle”. Luodit olivat tulleet tauluun suoraan, sillä reiät olivat täysin symmetriset. Joten joissakin aseissa esiintyvästä vakausongelmasta kyseisellä patruunalla ei ollut tässä aseessa kyse.

Lapua Super Club
Super Clubilla saatiin aikaiseksi Eley Standardin kanssa testin pienin kasa, eli 16 mm. Toinen kasa oli kuitenkin kooltaan jo 25 mm, mutta toinen sija irtosi näillä tuloksilla. Pienimmässä kasassa ei ollut havaittavissa karkulaisia, mutta muissa sen sijaan niitä oli. Tämäkin patruuna on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen TOZ-99:ssä Eleyn Standardin ja Lapua Masterin kanssa.

Magtech Standard
Magtech oli käynniltään tässä aseessa hieman keskikastin alapuolella. Paras kasa oli kooltaan 28 mm ja toinenkin oli melko saman kokoinen – 34 mm. Kummassakin näissä kasoissa oli tiukka neljän osuman rypäs, jonka viiden laukaus oli levittänyt suuremmaksi.

PMC Scoremaster
PMC:kään ei juhlinut tuloksillaan tässä aseessa. Paras kasa kun oli kooltaan 35 mm. Loput voisi luokitella jo melkein huonoiksi. PMC:llä ammutut kasat olivat kaikki muodoiltaan vaakatasoiset, jossa kaikki osumat olivat vierekkäin vaakasuunnassa. Kyseinen yksilö ei tästä patruunasta pitänyt ja siitä johtui sijoittuminen toiseksi viimeiseksi tuloksissa.

SK Standard+
SK:n tulokset olivat tasaiset. Vaikka tulokset eivät olleetkaan ylistettäviä, niin silti tasaisia. Paras kasa oli kooltaan 24 mm ja toinenkin 26 mm. Tämän tasoinen tasainen käynti riittäisi hyvin esimerkiksi ns. ”hupiammuntaan”. Kasat olivat muodoiltaan melko symmetriset, eikä selkeitä karkulaisia ollut havaittavissa.

Winchester Laser SP
Tämä korkeanopeuksinen patruuna ei kehuttavasti aseessa käynyt. Kaksi parasta kasaa olivat kooltaan 32 ja 35 mm. Sinänsä tasaista käyntiä, mutta ei kehuttavaa. Kaikissa kasoissa oli havaittavissa aina kolmen ja kahden osuman niput. Syytä tähän en keksi.

Winchester Power Point
Tämänkin korkeanopeuksisen patruunan käynti oli listan häntäpäässä. Käynti oli kuitenkin melko tasaista. Paras kasa oli kooltaan 30 mm – eroa syntyi kyllä seuraaviin selvästi, mutta molemmat loput kasat olivat kooltaan 42 mm.

Winchester Subsonic
Äänenvaimennin käyttöön tarkoitettu patruuna toimi aseessa ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muukin patruuna. Aina näin ei ole tilanne itselataavissa. Sinänsä tästä seikasta ei suurta hyötyä ollut, koska aseesta ei löytynyt kierrettä äänenvaimentajalle. Mutta oli kuitenkin osoitus koneiston toimivuudesta eri nopeuksisilla patruunoilla. Paras kasa oli kooltaan kohtuullisen 20 mm. Toinen oli kuitenkin jo 43 mm.

Kun kaikki testikasat oli saatu ammuttua, niin oli aika kokeilla asetta hieman muissakin merkeissä kuin ”kasa-ammunnassa”. Itselataavat pienoiskiväärit ovat siitä mukavia kapistuksia, että niiden rekyyli on hyvin minimaalinen, joten hallittavuus nopeassakin ammunnassa on helppoa. Lippaat tyhjenivätkin melkoisen nopeasti, jos vain liipaisinsormi hoiti työnsä nopeaan tahtiin. Mitä hyötyä tästä on? No, ei ehkä mitään, mutta hauskaa se on! Tällä tavalla saavat esimerkiksi peltipurkit ja maahan asetut savikiekot ”kyytiä”. Tässäkin yhteydessä on kuitenkin muistettava turvallisuus joka on aina ykkösasia ammunnassa muutenkin. Radalle mieleen juolahti myös aseen käyttäminen mahdollisesti metsästyksessä. Metsästyslaillisen lippaan muokkaaminen yhdestä mukana tulevista lippaista ei varmasti karmaise selkäpiitä niin paljon, jos lipas täytyisi erikseen sitä varten ostaa. Metsästyskäyttöä ajatellen suosittelen ehdottomasti etsimään hyvin käyvän metsästyslaillisen patruunan.

Ammunnan jälkeen
Jo koeammunnan aikana tarkkailtiin aseen kiinnitysruuvien kireyttä ja niiden havaittiin löystyvän vähän väliä. Jos ase olisi ollut oma, olisi kierrelukitteella ollut käyttöä, ja ongelma olisi ollut luultavasti korjattu. Mutta kun jokaisen patruunanlaadun jälkeen ruuvit tiukkasi, niin ”olosuhteet” olivat jokaiselle samat. Tuloksiin saattoi olla vaikutusta myös sillä, että piippu ei ole vapaasti värähtelevä. Ei ollut ainakaan koeaseessa, vaan piippu otti tukkiin etupäästä kiinni. Tällä on kuitenkin jonkinlaisia vaikutuksia käyntiin – ainakin teoriassa ja varmasti käytännössäkin. Ase likaantui voimakkaasti ammunnan aikana hylsynsuuaukon kohdalta. Tukin väri oli vaihtunut hetkittäisesti mustan ja tummanharmaan väriin osaksi niiltä kohdin.

Lopuksi
Tämäkin TOZin pienoiskiväärimalli osoitti olevansa hyvä vastine rahoille. Vaikka se jäikin tarkkuudessa jälkeen ”veljelleen” mallille 78, niin se jollain tavalla kyseinen ilmiö olikin odotettavissa. Itselataavat kun ovat monesti käynniltään pulttilukkoisia aseita huomattavasti epätarkempia. Mutta jos hankinnassa on itselataava pienoiskivääri, niin TOZ-99 kannattaa harkita vakavasti. Se on enemmänkin työkalumainen kuin mikään ”seinäkoriste”, ja tämä varmasti riittää suurimmalle osalle ammunnan harrastajista.

Hyvää
+ varustelu
+ toimintavarmuus

Huonoa
- laukaisu
- löystyvät kiinnitysruuvit

**Kasat**
Patruuna	Paras kasa (mm) 5 lauk./50 m	2. kasa (mm)	Keskiarvo (mm)	Keskihajonta (mm)	Kokonaishajonta (mm)	Paras kasa (MOA)
Concorde	25	48	36,5	16,26	23	1,72
Eley Standard	16	17	16,5	0,71	1	1,10
Eley Tenex	21	30	25,5	6,36	9	1,44
Lapua Master	17	30	23,5	9,19	13	1,17
Lapua Scoremax	50	79	64,5	20,51	29	3,44
Lapua Super Club	16	25	20,5	6,36	9	1,10
Magtech Standard	28	34	31	4,24	6	1,93
PMC Scoremaster	35	48	41,5	9,19	13	2,41
SK Standard+	24	26	25,0	1,41	2	1,65
Win. Laser SP	32	35	33,5	2,12	3	2,20
Win. Power Point	30	42	36,0	8,49	12	2,06
Win. Subsonic	20	43	31,5	16,26	23	1,38

**Tekniset tiedot:**
Kaliiperi:	.22 LR
Paino:	2,4 kg
Pituus:	990 mm
Piipun pituus:	535 mm
Tomintatapa:	Itselataava
Varmistin:	On
Hinta:	340 € (2006)
Maahantuoja:	Asetalo Oy