TOZ 78 pienoiskivääri - koeammunta

TOZ 78

Halvat pienoiskiväärit ovat aina puhuttaneet ampujia. Monesti on käynyt niin, että halpa pienoiskivääri on osoittautunut todella huonosti valmistetuksi ja huono käyntiseksi. Asesivut.net sai testattavaksi yhden halvemman luokan pienoiskiväärin – venäläisen TOZ-78.

Rakenne
Aseen ehkä selvimmin tunnistaa muista pienoiskivääreistä tukistaan. Tukki on materiaaliltaan pyökkiä. Sen pinta on lakattu ja "kädensijoihin" on tehty karhennukset helpottamaan otetta. Tämä oli vielä hyvin tavallista pienoiskivääreiden joukossa, mutta tukin etuosa poikkeaa muista. Tukin etuosa näyttää siltä, kuin siihen olisi liitetty jokin musta erillisosa. Se on kuitenkin vain maalattu mustaksi ja tukkiin on upotettu messinki tai kupari liuska. Työn jälki on kohtalaisen siisti, mutta tukin yläosassa piipun kohdalla ei "maalari" ole saanut aikaiseksi terävää jälkeä, vaan maalaus on hieman epätasainen. Kädensijoihin on kaiverrettu karhennukset käsipelillä. Karhennukset ovat siistit muutamaa lipasahdusta lukuun ottamatta. Tukkiin on valmiiksi asennettu hihnalenkit. Tosin toinen oli jäänyt kiertämättä pohjaan asti, eikä se sormivoimin kiertynytkään perille.

Tozin piippu on vapaasti värähtelevää mallia. Sen suulla on valmiina äänenvaimenninkierteet ja kierteitä on suojaamassa metallinen suojakorkki. Piipun sisällä on kuusi vasemmalle kiertyvää rihlaa. Piipun sisäpinta on melko tasainen ja kiiltävä. Piipun suulle on asennettu myös etutähtäin rakenne. Jyvä on suojattu tunnelilla ja jyvän kohdalla on tunnelissa reikä valaisemassa että helpottamassa jyvän säätöjä. Jyvän säätö ei sitten olekaan ihan helpoimmasta päästä – jyvää voidaan siirtää sekä pysty että sivu suunnassa. Pysty suuntainen säätö tapahtuu kiertämällä jyvää tunnelin reiän kautta. Sivusäätö tapahtuu naputtelemalla jyvärungossa olevaa sivusuuntaista "tappia" haluttuun suuntaan. Takatähtäin on toteutettu melko toimivaksi – ollen kuitentaan ratkaisultaan huono. Takatähtäimen säätö tapahtuu pyöräyttämällä neljän hahlolevyn muodostamaa rakennelmaa. Levyt sijaitsevat eräänlaisen rungon sisällä, joka on kiinnitetty kiikarinjalkojen kiinnitysuriin. Hahlolevyjä löytyy 25-50-75-100 m matkoille.

Aseen laukaisukoneiston runko on valettu kevytmetallista ja eloksoitu mustaksi. Laukaisukoneisto on säädettävää mallia, jossa liipaisimen etuvetoa että laukauksen vastusta voidaan säätää. Molemmat säätöruuvit löytyvät liipaisimen edestä. Lähimpänä liipasinta olevasta ruuvista säädetään etuvetoa ja toisesta vastusta. Liipaisimen edessä säätöruuvien jälkeen sijaitsee varmistin, joka lukitsee sekä liipaisimen että iskurin. Varmistimella voidaan lukita myös liipaisin taka-asentoonsa. Tästä voi olla hyötyä esimerkiksi liipaisinkaarilukkoja käyettäessä. Aseen viiden patruunan lipas sijaitsee varmistimen edessä. Lipas sopii kokonaan aseen sisälle. Lipas on kokonaan muovia. Työnjälki lippaassa ei ole kaikkein parhain, mutta tuote vaikuttaa hyvin kestävältä. Ainoa asia mikä lippaassa pisti silmään oli aseen runkonumeron käsin tehdyt kaiverrukset, jotka eivät ainakaan parantaneet lippaan ulkonäköä. Lippaan vapautinsalpa sijaitsee koko paketin viimeisenä.

Lukon kätevyydestä voisivat monet länsimaiset valmistajat ottaa oppia. Siinä on turvallisuutta lisäämässä kaksi peräkkäistä sulkuolkaa. Toinen sijaitsee lukon kammen juuressa ja toinen kammen edessä. Lukon kampi on erittäin jyrkästi taivutettu ja siihen on jätetty hehkutuksen jäljet näkyviin – värisävykin on hieman rusehtava. Lukon saa irti aseesta painamalla liipaisimen pohjaan ja vetämällä lukon pois. Lukko on esimerkillinen helpon huollon kannalta. Lukon purku nimittäin käy käden käänteessä kääntämällä lukon peräkappaleesta, jonka jälkeen lukko voidaan purkaa neljään suureen osaan. Näistä osista saadaan vielä aikaiseksi yhtä helposti kolme osaa lisää, joten huollettavuus on ensiluokkaista! Lukon kaikki pienet "nippelit" sijaitsevat kiinnitystappien takana, joten niiden hukkumisesta ei ole huollettaessa pelkoa. Kyllä Venäjällä osataan tehdä aseet helposti huollettaviksi – vertaa esimerkiksi AK-47 -sukuisten aseiden huoltoon. Lukon kasaaminen käy yhtä helposti kuin purkukin. Lukko täytyy vain muistaa ennen takaisin laittoa kääntää vireeseen, muuten se ei mene paikoilleen.

Toz 78 lukko on helppo ja nopea purkaa. Kuvassa myös lipas irroitettuna

Ammunnan ensiaskeleet
Ensimmäistä kertaa radalle lähdettäessä tuli vastaan heti ongelma. Aseen kiikarinkiinnityskisko on 10 mm leveä, normaalin 11 mm sijaan, joten siihen eivät käyneet yhdetkään omistamani 11 mm-jalat. Otin yhteyttä maahantuojaan ja heiltä kerrottiin että kaikki länsimaalaiset jalat eivät käy kyseiseen uraan. No, ei auttanut itku markkinoilla, joten ensimmäinen koeammunta piti suorittaa avotähtäimin.

Varasin radalle mukaan kahdeksan eri lajikkeista patruunaa: Concorde, Lapua Master, Lapua Scoremax, Lapua Super Club, Winchester Laser SP, Winchester Power Point, Winchester Subsonic ja Winchester Xpediter. Joten mukana oli varsin laaja kirjo patruunoita laidasta laitaan. Ainoastaan varsinaiset kilpa-ammuntaan tarkoitetut patruunat jätin tarkoituksella pois, sillä halvalla aseella tuskin tullaan ampumaan paljon kalliita patruunoita. Tauluina käytin virallisia pienoiskiväärin 50 metrin tauluja, joihin avotähtäimillä tähtääminen sujuu mainiosti. Samalla mittasin ammunnan lomassa lähtönopeudet puolentoista metrin päästä piipun suusta. Ammunnan suoritin tähtäämällä aina samaan pisteeseen, vaihtamalla vain kasojen välillä takatähtäimestä etäisyyttä, jolloin kasat saadan tauluun eri kohtaan. Jokaisella luotimerkillä ammuttiin kaksi viiden laukauksen kasaa 50 metriin.

Ensimmäiseksi oli kuitenkin vuorossa tähtäimien säätö. Ensimmäisen koekasan jälkeen koittikin päivän ensimmäinen positiivinen yllätys, sillä kasa oli ilmestynyt juuri tähtäyspisteeseen 50 metrin säädöllä, joten tähtäimien säätöihin ei tarvinnut puuttua. Tämän jälkeen saattoi alkaa varsinainen koeammunta.

Koeammunnan aikana tuli aseesta laitettua seuraavia asioita ylös. Tähtäyskuva on kohtuullisen selkeä ja sopivan tiukka kiväärillä tapahtuvaan ammuntaan. Itse olisin kaivannut etujyväksi teräväreunaista tähtäyskuvan selventämiseksi. Takatähtäimen toiminta oli moitteetonta ja "kierähdykset" lukkiutuivat paikoilleen malliikkaasti. Laukaisuun en vielä tarkoituksella koskenut ja se oli "tehdassäädöillä" hieman venyvä. Etuvetoa laukaisussa oli todella reippaasti. Vaikka laukaisu olikin venyvää sorttia tunsi laukeamispisteen kuitenkin selvästi. Tukki sopi minulle muuten mitoitukseltaan, mutta perä oli jotenkin liian ohutta sorttia. Tuntui melkein kuin perä olisi uponnut kasvon luiden väliin, joten olisin kaivannut hieman paksuutta takaosaan. Kova bakeliittinen perälevy piti asetta hyvin paikoillaan olkapäätä vasten. Yksi ainoa asia pisti aseessa silmään. Patruunan syöttäramppi on niin jyrkkä ja kapea, että jokaisesta patruunasta viistyy hyvin pieni pala pois. Ongelma oli todellinen ongelma lähinnä pitkillä, kapeilla, ja reikäpäisillä luodeilla. Näillä myös syöttö takkuili ja kampeen sai laittaa kunnolla voimaa, että patruuna meni pesäänsä. Pyöreäpäisillä ja tavallisilla reikäpäillä ei ongelmaa syötön kanssa ilmennyt.

Koeammuntailma oli mainio, ehkä kuitenkin lämpöä olisi saanut olla hieman vähemmän, sillä mittari kipusi lähes 29 celcius asteeseen. Ilma oli onneksi tyyni ammuntaa ajatellen, mutta ampujaa ajatellen pieni ilman väre olisi ollut paikallaan. Kaikki kasat ammuttiin hiekkapussitukea ja ampumapöytää käyttäen. Avotähtäimillä ammuttaessa tuloksiin vaikuttavat lähes 80 % ampujan taidot, sillä minkäänlaista "apuvälinettä" ei ole käytettävissä. Asetin päivän tavoitteeksi 25 mm kasan 50 metriltä, jonka koin olevan hyvän tulos ampumataitoihini nähden.

Onneksi tavoite täyttyikin jopa kahdella eri patruuna lajikkeella. Paras kasa saatiin käyttämällä Lapuan Mastereita, jolla pienimmän kasan koko oli 22 mm - siinäkin oli neljä luotia tehnyt 16 mm kasan. Toinen, ehkä hieman yllätyksenä tavoitteen saavuttanut patruuna oli Winchester Laser. Yllätyksenä sen takia, että kyseessä on korkea nopeuksinen metsästyspatruuna. Laserilla saatiin aikaiseksi juuri tavoitteeksi asetettu 25 mm kasa. Seuraavaksi parhaiten kävi ehkä taaskin yllättäen todella korkea nopeuksinen Winchester Xpediter, jolla parhaan kasan kooksi saatiin 31 mm. Toinenkaan ei ollut lainkaan huono ollessa 35 mm. Lapuan Super Clubeilla saatiin seuraavaksi parhain kasa 32 mm. Seuraavat olivat Winchester Power Point 35 mm joka kärsi syöttöhäiriöistä ja Lapua Scoremax 38 mm, Winchester Subsonic 41 mm joka kärsi niin ikään syöttöhäiriöistä, Concorde 42 mm. Tavoitteeseen oli päästy, mutta mieltä jäi kaivamaan kiikarinkiinnityksen puute – lähinnä siis sopivien jalkojen löytyminen.

Toz 78 pienoiskiväärin paras kasa avotähtäimillä, Lapua Master .22LR kasan koko 22 mm/50 m

Toz 78 pienoiskiväärin kasa avotähtäimillä, Winchester Xpediter .22LR, kasan koko 22 mm/50 m

Kronos jalat
Kiikarinkiinnitykseen sopivia jalkoja aloin tiedustelemaan itäoptiikkaa maahantuovalta Veika Oy:ltä. Yllätyin positiivisesti kun heiltä ilmoitettiin löytyvän jalat, jotka käyvät 10 mm kiilaan. Pian postista saapuivatkin Kronos merkkiset Venäjällä valmistetut jalat. Jalat ovat normaaleista poikkeavat siinä mielessä, että niitä voi säätää vakiona välillä (10)11-14 mm ja maahantuoja jyrsii tarvittaessa jaloista suuremmatkin - esimerkiksi 17 mm. Jalat on valmistettu perinteiseen venäläiseen tapaan ronskisti, mutta kaikki ne osat jotka vaativat tarkkuutta on myös tehty tarkasti ja huolellisesti. Jalkojen pintaa ei ole liiemmin siloteltu ja kiillotettu vaan työn jäljet ovat osoittain näkyvissä – eivät mitenkään häiritsevästi, mutta sopivassa valossa ja tarkkaan katsottaessa ne näkyvät. Jalkojen kiinnityksestä toinen osa on jalan runkoa ja toinen osa on säädettävyyden vuoksi pieni "kynsi". Vaikka eripituiset kiinnityspinnat saattavatkin arveluttaa, pysyivät jalat paikoillaan kuten "perinteisetkin". Jalkojen alkukiristys voidaan suorittaa käsin, sillä kiinnitysruuveissa on otekarhennukset. Loppukiristys tehdään jalkojen mukana toimitettavalla erikoisavaimella, sillä kiinnitysruuvien pinta on ontto ja "hahlot" sijaitsevat ikään kuin ympyrän kehällä. Tästä syystä avainkin on muotoiltu lähinnä kahta ruuvimeisseliä silmällä pitäen. Mikäli kiinnityskiila on leveämpää mallia, onnistuu kiristäminen tavallisellakin, mutta huomattavan leveällä talttapäisellä meisselillä. Jalkojen erikoisuutena on avotähtäinten käyttö mahdollisuus, mikäli kiikarin etulinssi on tarpeeksi pientä kokoa – lähinnä korkeintaan noin 20 mm. Testiä ajatellen Kronos-jalat sopivat kuin nenä päähän Toziin, sillä olivathan ne samassa maassa valmistetut ja viimeistely oli molemmissa hyvin samaa tasoa. Kumpikaan ei erottunut edukseen ja yhdistelmä oli sopiva keskenään. Nyt vastaani tuli ensimmäisen kerran edulliset ja hyvät kiikarinkiinnitysjalat, jotka sopivat moniin erikokoisiin kiskoihin. Kronos-jalat eivät maksa kuin 20 euroa.

Toz 78 pienoiskivääri varustettuna Alvar 3-9x40 kiikaritähtäimellä, joka on kiinnitetty aseseen venäläisillä jaloilla

Toinen koeammunta
Kronos-jalkojen kiinnittäminen aseeseen ei tuottanut liiemmin vaikeuksia. Ainoa vaikeus oli saada kiikari kohdilleen, sillä etutähtäin oli harmillisesti tiellä. Kerrankin oli tuuria matkassa, sillä kiikari saatiin asetettua juuri kohdilleen niin, että sen ja etutähtäimen rungon väliin jäi muutama milli väliä. Jalkojen kiinnitysruuvit täytyi asentaa aseen vasemmalle sivulle, sillä pulttilukon kampi olisi muuten osunut siihen. Vieläkään asennus ei ollut aivan täydellinen, sillä aseesta ei saanut lukkoa pois kammen osuessa muutaman millin matkalta jalkojen runkoon. Mikäli ase olisi ollut omani ja olisin asentanut kiikarin pysyvästi aseeseen, olisi ongelma korjaantunut viilaamalla jalkojen alapintaa hieman kapeammaksi, jolloin lukonkin olisi saanut aseesta pois. Kiikarina käytettiin jälleen vanhaa tuttua Alvar 3-9x40-kiikaritähtäintä.

Nyt kun oli pystytty poistamaan mahdollinen ampujan aiheuttava tähtäysvirhe, oli mahdollista odottaa hyviäkin tuloksia aseelta. Tällä kertaa asetin tavoitteeksi 10 mm kasan, jota pidän hyvänä tuloksena aseelta, jonka kanssa ei ole mahdollisuutta ampua muutamaa kertaa useammin. Seuraava tavoite oli 6 mm, jos ase pystyisi tällä ajalla tähän, olisi sen käynti erinomaista.

Toz 78 - lukko auki, liipaisin ja varmistin

Heti kiikaria kohdistaessa alkoivat ongelmat. Vaikka taulu oli iso, ei siihen ilmestynyt ainuttakaan osumaa. Niinpä taulua täytyi tuoda lähemmäksi ampujaa, jotta mahdollinen heitto tulisi esille. Oikeaoppisesti olisi kiikari pitänyt kohdistaa tähystämällä piipun lävitse. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska aseesta ei voinut irroittaa lukkoa. Monien laukauksien jälkeen osumia alkoikin vihdoin ilmestyä tauluun. Ylhäältä oikeasta yläkulmasta saatiin osumakeskeispistettä vihdoin lähemmäs tähtäyspistettä.

Sää oli hieman edellistä kertaa inhimillisempi 24 asteen läpötilalla ja pienellä tuulen vireellään. Patruunat olivat samoja kuin edelliselläkin kerralla, mutta tällä kertaa ammuttiin 50 metriin kolme kasaa per patruuna ja nopeuksia ei tällä kertaa mitattu. Tällä kertaa käytettiin myös aseen mukana toimitettua JL-äänenvaimenninta. Äänenvaimentajilla on tunnetusti tuloksia parantava vaikutus. Nyt myös laukaisun säätöihin koskettiin. Vastus asetettiin melkei keveimmilleen, mutta etuvetoa ei saatu lyhyemmäksi. Jos etuvetoa lyhensi liikaa, muutui ase ladatessa puoliksi laukaistuksi. Laukaisu nimitäin muistutti kilpa-aseiden herkkää laukaisua. Laukaisu oli ikään kuin jo puoliksi pohjassa asetta virittäessä. Tällainen säätö on erittäin vaarallinen niin tottumattoman kuin tottuneenkin käsissä. Harmittava seikka muuten niin "turvallisessa" aseessa.

Tavoitteeksi asetettu kasa saatiin tällä kertaa kolmella patruunalla. Voiton vei tälläkin kertaa Lapuan Master jonka pienin kasa oli kooltaan 9 mm. Mastereilla ammuttaessa tapahtui hyvin kummallinen ilmiö. Yhdessä kasassa oli nimittäin neljä laukausta neljän millimetrin nipussa, kun viides oli hajottanut kasan kooksi 46 mm! Laukaisu oli täysin samanalainen jokaisella laukauksella sekä sää tyyni. Ainoa mikä saattoi olla syynä moiseen löytyi vaimentimesta. Sen suulle oli kertynyt todella paljon palojätettä ja saattoi käydä niin että luoti kaappasi tätä moskaa mukaansa ja menetti ballistiset ominaisuutensa. Patruunan piikkiin en uskalla ilmiötä laittaa. Voi sitä ärräpäiden määrää mikä kuului kun huomasi pienen kasan ja sen vieressä melkein viiden sentin päässä yhden luodin. Tämä kuitenkin todisti sen että ase on todella tarkka, ainakin mekaanisen tarkkuutensa puolesta. Tuo neljän laukauksen kasa ei häpeä yhtään kilpa-aseidenkaan joukossa, saati sitten halpojen pienoiskivääreiden.

Toz 78 pienoiskiväärin paras kasa kiikaritähtäimellä, Lapua Master .22LR kasan koko 9 mm/50 m

Toz 78 pienoiskiväärin kasa kiikaritähtäimellä, Lapua Master .22LR kasan koko (4) 46 mm/50 m

Loputkin Lapuan panokset saavuttivat asetetun rajan. Sekä Scoremax että Super Club takoivat tauluun 10 mm kasan. Aseen rihlaus pystyi myös vakauttamaan Scoremaxin painavan luodin, sillä kaikki luodit olivat tulleet suorassa tauluun. Yllätykseksi Winchesterin Power Point takoi tauluun 13 mm kasan. Seuraavaksi parhain kasa saatiin Winsun Subsoniceilla – 15 mm. Subsoniceilla ammuttu toinen kasa oli kooltaan 17 mm, mutta siinäkin oli neljä laukausta 6 mm nipussa. Concordella saattin 18 mm kasa ja viimeiseksi jäi ehkä odotetustikin Xpediter 23 mm kasallaan.

Toz 78 pienoiskiväärin kasa kiikaritähtäimellä, Lapua Scoremax .22LR kasan koko 10 mm/50 m

Toz 78 pienoiskiväärin kasa kiikaritähtäimellä, Lapua Super Club .22LR kasan koko 10 mm/50 m

Tämän kertaisen koeammunnan aikana selvisi, että ainakin kyseinen yksilö oli todella tarkka. Syynä tarkkuuteen voi olla erittäin tiukka patruunapesä. Nimittäin omalla Sako P 94 S ammutut hylsyt eivät mahtuneet Tozin patruunapesään! Samoin ohipuhallustakaan ei ollut havaittavissa kuin Lapuan hyslsyissä.

Kenelle ase sopii?
Minultakin kysytään usein mikä olisi hyvä ja halpa ensi ase. No, vastauksena on tietenkin pienoiskivääri, mutta merkki onkin sitten epäselvempi. Jos ensiaseen tulee olla ehdottomasti halpa, on Toz erinomainen vaihtoehto. Ensinnäkin se on erittäin tarkka – näin saadaan ammunta mielekkääksi kun aseella osuukin minne pitää. Toiseksi ase on todella helppo huollettava. Kolmanneksi aseen turvallisuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota kuin turhaan prameiluun. Tosin laukaisun säädöillä aseesta saadaan väärissä käsissä todella vaarallinen peli, mutta kun tiedetään mitä ollaan tekemässä, laukaisun säätö on ainoastaan positiivinen asia. Se missä Toz häviää kalliimmille kilpakumppaneilleen on ulkoisessa viimeistelyssä. Ase ei ole ulkonäöltään mikään näyttely ja kehumiseen yltävä väline, sillä säästö on otettu mielestäni oikeasta paikasta eli ulkoasusta.

Myös ammuntaa harrastavalle Toz on erinomainen vaihtoehto. Se on niitä ainoita aseita joita viitsi purkaa ja huoltaa metsä reissullakin suurten osien ansiosta. Toz onkin hyvä ratkaisu hankittaessa pienoiskivääriä. Se sisältää kaikki tämän hetken "pakolliset" varusteet. Hinta ja erinomainen tarkkuus ovat Tozin vahvoja ominaisuuksia. Hintaa Tozilla on 248 euroa ja JL-vaimentimella 25,20 euroa. Asetta myy ja maahantuo Asetalo Oy Virroilta, joka myös luovutti aseen ja vaimentimen testiin. Heiltä löytyy myös BSA merkkisiä alumiinisia pienoiskiväärin jalkoja, joilla saa kiikarin kiinnitettyä aseeseen. Hintaa jaloilla on 15 euroa.

Hyvää
-tarkkuus
-hinta/laatu suhde

Huonoa
-10 mm kiikarinkiinnityskisko (varauksin)

**Kasat**
Patruuna	Paras kasa 5 lauk.(mm)/50 m, Avo / Kiikari
Concorde	42 / 18
Lapua Master	22 / 9
Lapua Scoremax	38 / 10
Lapua Super Club	32 / 10
Win. Laser	25 / 16
Win. Power Point	35 / 13
Win. Subsonic	41 / 15
Win. Xpediter	31 / 23

**Nopeudet (V2)**
Patruuna	Pienin / Suurin nopeus (m/s)	KA (10 lauk.)/(m/s)
Concorde	347 / 365	356,7
Lapua Master	320 / 332	327,6
Lapua Scoremax	317 / 328	323,3
Lapua Super Club	314 / 328	322,5
Win. Laser	411 / 429	422,3
Win. Power Point	384 / 409	398,6
Win. Subsonic	314 / 324	319,6
Win. Xpediter	460 / 485	476,7

**Tekniset tiedot:**
Kaliiperi:	.22 LR
Paino:	2,7 kg
Pituus:	1000 mm
Piipun pituus:	536 mm
Tomintatapa:	Pulttilukko
Varmistin:	On
Tukki:	Pyökkiä
Hinta:	248 € (2002)
Maahantuoja:	Asetalo Oy