Anschütz 525

Paina kuvaa, niin saat esille suuremman kuvan.

Tämän aseen testiin valitsemiseksi vaikutti kesäkausi, joten halusin testattavaksi vaimennetun pienoiskiväärin. Toimintaperiaatteella ei ollut väliä. Tuona hetkellä ei tamperelaisella maahantuoja Oy K. Hjorth Ab:llä ollut muita malleja saatavissa testattavaksi, kuin Anschütz 525 -puoliautomaattinen pienoiskivääri. Aseessa on valmiina vaimenninkierteet, joten ase soveltui mainiosti edellä mainittuihin kriteereihini. Lisäksi kiinnosti selvittää puoliautomaattiaseen toimivuus - varsinkin vaimentimen kanssa. Aseen tultua testattavaksi, paljastui pakkauksesta sekä ase, että Lynx-vaimennin.

Rakenne
Aseen saa tarvittaessa kahteen osaan, esimerkiksi kuljetusta varten. Puhdistusta varten piippu kannattaa irrottaa aseesta, koska tuolloin puhdistus voidaan suorittaa oikeaoppisesti patruunapesän puolelta. Kokoaminen ja purkaminen on helppoa. Purkamista varten löysätään melko kookasta piipun kiinitysruuvia, jonka jälkeen voidaan piippu vetää irti.

Aseen tukki on pähkinäpuuta. Tukki ei ole yhtenäistä rakennetta, vaan kaksiosainen. Perä on kiinni lukkorungossa ja etutukki on kiinni piipussa yhdellä ruuvilla. Perään on muotoiltu ns. ”Monte Carlo -perä” ja pistoolikahvassa ja etutukissa on karhennukset. Aseen muotoilu ja yleisilme tuo varsinkin kuvista mieleen haulikon, mutta ”luonnossa” ase ei liiemmin haulikkoa muistuta. Molemmissa tukeissa on kiinnikkeet kantohihnalle. Aseen perälevy on muovinen.

Lukkorungon päälle on koneistettu 11 mm kiikarinurat. Lukkorungon sivussa on kolme etuviistoon suunnattua reikää. Rei’illä on tarkoitus pitää koneisto puhtaanpana. Melkoisen savupilven ne joka tapauksessa pölläyttävät aseen sivulle. Lukkorungon sisällä on nimensä mukaisesti aseen lukko ja laukaisukoneisto.

Molemmat tähtäimet on kiinnitetty piippuun. Etutähtäimessä on puolipyöreän muotoinen lovi, jonka alle on maalattu pieni valkoinen kolmio tähtäämisen helpottamiseksi. Etutähtäimen voi tarvittaessa kaataa eteen, esimerkiksi pois kiikaritähtäimen tieltä. Tämän vuoksi ei voida puhua, että tähtäimet olisivat jykevää tekoa. Paremminkin ne on tehty toissijaisiksi tähtäimiksi. Etutähtäin rakenne koostuu jyvätunnelista, jonka sisällä on pallon muotoinen jyvä. Piipun suulla on valmiina kierteet äänenvaimenninta varten. Kierteiden suojana toimitetaan mukana suojakorkki.

Aseen varmistimen vipu sijaitsee aseen liipaisinkaaren etuosan oikealla puolella. Aseen mukana seuraa yksi suora, kymmenen patruunan lipas. Lippaan takana sijaitseen sen vapautusvipu.

Lukon toimintatapa on massasulku. Joka tarkoittaa, että lukko liikkuu omalla painollaan ja palautuu myös takaisin. Massasulku onkin eräs parhaimmista itselataavien pienoiskiväärien toimintatavoista, koska kyseinen järjestelmä sopii juuri pieni rekyylisiin aseisiin. Suurempi rekyylissä aseissa joudutaan tässä järjestelmässä lukosta tekemään melkoinen mötikkä, koska tehot ovat suuremmat.

Aseen käsittely
Yllätyksekseni Anschütz on varsin siro ase. Vaikka painoa aseelle onkin kertynyt 2,9 kg, on aseen linjat pidetty siroina. Mutta jonkin mitan on oltava kasvanut, koska painoa on niinkin paljon. Anschütz onkin varsin pitkä. Pituutta sille on kertynyt 110 cm ja testissä ollut vaimennin lisäsi aseen kokonaispituutta vielä 15 cm. Joten mikään tiheikköjen metsästyspyssy se ei ainakaan vaimentimen kanssa ole. Piipun pituus on 61 cm.

Painosta ja pitkästä piipusta johtuen aseella on helppo ampua. Ase ei turhia heilu, ammuttiin sitten seisaaltaan, makuulta tai vaikka penkistä. Lippaan lipastaminen on melko helppoa. Pari viimeistä patruuna joutuu painamaan normaalia suuremmalla voimalla. Yhtä jouhevasti ei lippaan vapautusvipu toimikaan. Vipu on mahdottoman pieni - ainakin omille sormilleni. Lisäksi viimeisen patruunan jälkeen lukko jää auki, jolloin se nojaa lipasta vasten, jolloin lippaan saaminen oli välillä todella työn takana.

Aseen virittäminen tapahtuu vetämällä lukkoon tehdystä ohuesta levystä taaksepäin ja päästämällä lukko takaisin omalla painollaan. Eli sitä ei suljeta hiljaa paikoilleen, sillä ei lukko käsittele patruunoita latauksessakaan yhtään helläkätisemmin. Aseen virittäminen on helppoa ja kevyttä. Asetta virittäessä tulee piippu pitää jo valmiina turvalliseen suuntaan. Kun ase on vireessä tulisi laittaa varmistin päälle. Varmistinhan sijaitsee liipaisinkaaren etuosassa. Varmistimessa on kaksi asentoa: F ja S, eli tuli ja varmistettu. Kun piippu on varmasti turvallisessa suunnassa voidaan varmistin ottaa pois päältä. Poski tukille, ellei se jo ole. Sormi liipaisimelle ja laukaus. Laukaisu on hieman venyvän tuntuinen joiltain kohdin, mutta kuitenkin selkeä. Siinä on selvä etuveto, jonka jälkeen seuraa laukaisukynnys. Vastus laukaisussa on noin 1,5 kg. Laukaisun jälkeen ase tekee itse latausliikkeen, jonka jälkeen ase on jälleen laukaisuvalmis. Tässä kohtaa varsinkin alkupuolella tuli aina välillä hamuiltua lukon suuntaan. Sitä kun sattuu olemaan tottunut pulttilukkoisiin aseisiin. Tämä ilmiö kuitenkin hävisi melko nopeasti. Seuraavan laukauksen jälkeen seuraa heti seuraava ja niin edelleen. Kuitenkin korkeintaan kymmenen patruunan verran, sillä aseen lippaaseen ei mahdu useampaa patruunaa. Koeammunnan aikana muistui jälleen asia, mikseivät lupaviranomaiset myönnä miellellään lupia tällaisille aseille ainakaan ensi aseeksi. Ensiaseeksi en puoliautomaattia suosittele - ainakaan nuorelle ampumaurheilun aloittajalle, sillä nimittäin saattaa oppia vääränlaisen ampumistavan. Päässä täytyy todella olla järki kotona, ennen kuin on valmis omistamaan puoliautomaatisen aseen. Ampuessa lipas tyhjenee todella huomaamattomasti - ja nopeasti. Lippaan tyhjentämiseen menee noin pari sekuntia - samalla tähdäten. Tässä on pienirekyylisen aseen suurin vaarallisuus osaamattoman käsissä. Tämän tulinopeuden takia metsästyksessäkin on patruunamäärä rajoitettu, joko kahteen tai kolmeen. Vaikkei patruunalla olekaan samanlaisia tehoja kuin isommissa kivvärikaliipereissa, on sen suurin vaarallisuus helpossa tulen hallinnassa. Tällä ei ole tarkoitus haukkua itselataavien aseiden omistajia, vaan tuoda esille niiden vaarat. On pulttilukkoinenkin kivääri osaavan ampujan käsissä todella vaarallinen, jos ase sattuu esimerkiksi rikollisen haltuun. Mikä tahansa ase on vaarallinen - myös ilma-aseet. Mutta ei ajatella ikäviä tilanteita. Aseita kun ei ole tarkoitettu rikolliseen toimintaan, vaan ampumaharrastuksen käyttöön ampumaradalla. Kun viimeinenkin patruuna on ammuttu jää Anschützissa lukko aina taakse, sillä se törmää latausliikkeessä lippaaseen, jolloin sen auki jääminen on taattu.

Anschützissa on ampujaa yritetty suojata mahdollisimman paljon lentäviltä hylsyiltä ja ruudin palojätteiltä. Aseen oikealle kyljelle on tehty hylsyjen ulosheittoaukon kohdalle pieni levy suojaamaan ampujaa. Samoin aseen oikealla puolella olevat kolme etuviistoon suunnattua reikää ohjaavat ruutikaasut ja mahdolliset kuumat palojätteen etuviistoon - ei kohti ampujaa. Lippaan irroituksessa olleet ongelmat olenkin kertonut jo aiemmin.

Kun ase ammunnan jälkeen puhdistetaan, löystään piipun pidätin ruuvia ja irroitetaan piippu ja etutukki aseesta. Tällöin puhdistus voidaan suorittaa oikeaoppisesti. Myös lukon ja laukaisukoneiston irrotus on helppoa.

Koeammunta
Koska olin halunnut aseen juuri vaimennin käyttöön, ammuin sillä ainoastaan alle äänennopeuden lähteviä patruunoita. Patruunoita oli mukana kaikkiaan kuusi lajiketta. Eley Standard, Eley Tenex, Lapua Master, Lapua Scoremax, Lapua Standard Club ja Winchester T-22. Koeammunnoissa ei esiintynyt ainuttakaan lataus- tai muuta häiriötä. Tämä on pelkkää plussaa Anschützille. Koeammuntojen jälkeen puhdistaessa huomasin aseen keräävään ruutijätteitä piipun takaosaan. Jokaisessa kasassa on viisi laukausta ja matka oli 50 m. Koeammunnassa aseessa oli vaimennin. Koeammunnassa ase oli varustettu Alvar 3-9x40 kiikaritähtäimellä, sekä Sakon alumiinisilla jaloilla. Luodinnopeusmittarina toimi Chrony M1. Nopeusmittari sijaitsi mittauksen aikana 1,5 metrin päässä piipun suulta.

Eley Standard
Eley Standardin käynti oli varsin tasaista. Paras kasa oli kuitenkin kooltaan 26 mm, joka ei ole ollenkaan hyvä tulos jos halutaan hyvää tarkkuutta. Kuitenkin muihin patruunoihin verrattuna Eley Standard kävi keskivertoisia kasoja. Nopeutta tälle patruunalle kertyi keskimäärin 337 m/s.

Eley Tenex
Eley Tenex oli hinnaltaan testin patruunoista kallein. Kerrankin kallein patruuna myös kävi aseessa parhaiten. Tällä patruunalla nimittäin ammuttiin testin pienin kasa 17 mm, joka on jo melko hyvä tulos. Itselataavaksi aseeksi se on jo hyvä tulos. Itselataavalla kun on taipumusta runnella varsinkin luoteja. Nopeudet olivat hyvin tasaisia. Keskimäärin nopeutta oli piipun suulla 323 m/s.

Lapua Master
Lapua Masterin käynti oli oli kohtalaista. Paras kasa oli kooltaan 30 millinen, joten tämäkään patruuna ei käynyt aseessa hyviä kasoja. Nopeutta oli keskimäärin 322 m/s.

Lapua Scoremax
Tämä Lapuan raskasluotinen metsästykseenkin tarkoitettu patruuna, oli käynniltään tässä aseessa sitä normaalia luokkaa. Paras kasa oli kooltaan 31 mm. Nopeuksia mittailtaessa selvisi, ettei patruuna olekaan metsästyskelpoinen tässä aseessa. Keskinopeuden ollessa 308 m/s, tulee luodille energiaa piipun suulla ainoastaan 147 J, joten 150 joulen rajasta jää uupumaan vaivaiset kolme joulea. Saattaa kuulostaa pilkun viilamiselta, mutta laki on laki ja raja on täytynyt vetää tietyn lukeman kohdalle. Eli ainakin tällä yksilöllä ei voi käyttää Lapua Scoremaxia metsästykseen.

Lapua Standard Club
Tällä patruunalla saatiin aikaiseksi testin toiseksi pienin kasa. Kasa oli kooltaan 18 mm. Joka ei paljoa häviä yli puolta kalliimmalle Eley Tenexille. Nopeutta kertyi keskimäärin 331 m/s.

Winchester T-22
Tällä patruunalla saatiin parhaaksi kasan kooksi 34 mm. Tosin tämä oli Eley Standardin kanssa ainoat patruunat, joilla kasojen koot olivat hyvin tasaisia - muilla kun kasojen koot saattoivat vaihdella jopa 20 mm! Nopeutta kertyi keskimäärin 325 m/s.

Yleisesti nopeudet olivat normaalia hitaampia. Pitkä piippu on ilmeisesti hidastava tekijä tässä asiassa. Piippu on jo sen verran pitkä, että se rupeaa hidastamaan nopeuksia. Kuten jo edellä mainitsin, saattoivat kasat vaihdella 20 milliäkin. Yleisesti kasoissa oli havaittavissa selvä neljän rypäs, jonka viides laukaus levitti huomattavasti suuremmaksi. Mutta kaikkein oudointa asiassa oli se, ettei kasan levittäjä ollut ensimmäinen, eikä viimeinen laukaisu, vaan mikä tahansa. Tässä tuli toditettua patruunoiden luodien muotoutuminen, joka on yleinen ongelma itselataavissa aseissa. Toinen syy kasojen huonouteen oli se, ettei piippu ole vapaasti värähtelevä, vaan se on kiinni tukissa. Piippu olisi kyllä laadukas parempaankin käyntiin. Mutta Anschütz on valinnut nämä ratkaisut ja niihin tulee meidän tyytyä. Hylsyt olivat todella nokisia ampumisen jälkeen.

Lopuksi
Anschütz 525 antoi itsestään luotettavan ja laadukkaan aseen kuvan. Ostaja joutuu pulittamaan rahaa tästä aseesta hieman muita enemmän, mutta rahoilleen saa myös vastinetta. Ase sopii hyvin aikuiselle, joille se on luultavasti suunniteltukin. Ase on vakaa ja kohtalaisen tarkka. Sillä ampuu ihan mielikseen. Aseen viitehinta on 2490 mk, vaimennin ei sisälly hintaan. Aseen mukana seuraa suomenkielinen ohjekirja. Aseella on vuoden takuu. Aseen, vaimentimen sekä Winchesterin panokset antoi testattavaksi maahantuoja Oy K. Hjorth Ab Tampereelta.

Hyvää:
- toimivuus
- laatu

Huonoa:
-lippaan vapautusvipu

**Kasat**
Patruuna	Paras kasa 5 lauk.(mm)/50 m
Eley Standard	26
Eley Tenex	17
Lapua Master	30
Lapua Scoremax	31
Lapua Standard Club	18
Winchester T-22	34

**Nopeudet (V1,5)**
Patruuna	Pienin/Suurin nopeus (m/s)	KA/(m/s)
Eley Standard	335/343	337
Eley Tenex	323/326	323
Lapua Master	317/326	322
Lapua Scoremax	296/314	308
Lapua Standard Club	325/341	331
Winchester T-22	322/328	325

**Tekniset tiedot:**
Kaliiperi:	.22 LR
Paino:	2,9 kg
Pituus:	110 cm
Piipun pituus:	61 cm
Tomintatapa:	Itselataava
Varmistin:	On
Tukki:	Pähkinäpuuta
Hinta:	2490 ,- (1999)
Maahantuoja:	Oy K. Hjorth Ab